Tässä eräänä päivänä olin talomme 1.kerroksen varastossa viemässä ja hakemassa tavaraa. Raahauduin auton kattotelineiden ja muutaman täyteen ahdetun muovikassin sekä henkarissa olevien parin takin kanssa hissiin ja painoin 5.kerrokseen. Hissi pysähtyi kuitenkin 4.kerroksen kohdalla.
Ovet aukeavat ja jään hissiin seisomaan koska huomaan, ettei vielä olla perillä. Käytävästä minua tuijottaa 4.kerroksessa asuva rouvashenkilö (jo keski-iän ylittänyt, harmaat hiukset, tiukka ilme). Sanon hänelle, että olen menossa ylösäpin. Hissimme kun on sellainen, että se menee kerroksiin siinä järjestyksessä kuin nappuloita painetaan mutta koska 4.kerros on 1. ja 5. kerroksen välillä, niin hissi tietenkin pysähtyy siihen, eikä se voi tietää mihin kerrokseen 4.kerroksessa nappia painanut tahtoo mennä. No rouvahan tietenkin tahtoi mennä alakertaan. Tiuskaisi minulle, "mene nyt sitten" ja lähti nokko kohti kattoa osoittaen portaita pitkin alakerran suuntaan.
Harmittaa kun pää ei ehtinyt leikata riittävän nopeasti ja ovet ehtivät sulkeutua ja hissi jatkaa matkaa. Oisin minä nimittäin voinut sen yhden kerroksen välin kimpsuineni kävelläkin, jotta rouva olisi päässyt kyytiin. En vain tiedä miten hän olisi perunut sen minun tekemäni kerrosvalinnan ja saanut hissin vaihtamaan suuntaa mutta nähtävästi tuollaiset tiukkailmeiset rouvat pystyvät mihin vain.
Olen kohdannut hänet myös pyykkien kuivaushuoneessa. Uskotte varmaan, ettei paljon rupateltu. Mutta, ah, että hän jaksaa kyllä aina minua ilostuttaa kun muistelen kohtaamisiamme. Uusia odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti